BABYBOOST

Sitä tietää vain ja ainoastaan Pirpana itse.
Olen paljon pohtinut miten paljon yhteiskunta, vanhemmat, ystävät ja some tänä päivänä muokkaa ihmisiä, jopa pieniä lapsia. Miten aikuisten käytös tarttuu lapseen. Olen miettinyt paljon sitä, miten minä haluan kasvattaa lastani (siitä joskus oma postaus, en nyt ala sekoittamaan sitä tähän). :-)

Haluan kasvattaa "Pirpanastani" aivan omanlaatuisen pienen ihmisen, oman persoonan. Hänen ei tarvitse olla mitään mitä ei oikeasti ole, ja tulen hyväksymään hänet juuri sellaisenaan kun hän on. Vaikka mielipiteemme varmasti monesta asiasta tulee olemaan erilaiset, haluan silti tukea häntä sataprosenttisesti kaikessa. Haluan myös että hän saa tehdä omia päätöksiä, että hän kasvattaa itsetuntemustaan ja uskoo itseänsä kaikessa mitä tekee, uskaltaa tehdä asioita omalla tavallaan eikä välitä muiden mielipiteistä kunhan tietää tekevänsä oikein. Niin kauan kun Pirpana tulee pysymään laillisten tapojen varrella, tulen tukemaan häntä kaikessa. 

Konkreettisesti tarkoitukseni on siis kasvattaa Pirpanaa itsenäiseksi personaaksi, ei poikana tai tyttönä. Kuitenkin on tärkeätä muistaa että sukupuoli-identiteetti on hyvin tärkeä osa ihmisen persoonaa ja sen täytyy myös saada näkyä jossain määrin. Tarkoitukseni ei siis ole häivyttää sitä aivan kokonaan. Aion opettaa lapselleni että se on ihan ok asia näyttää tunteita, ilota ja itkeä. Jos lapseni on poika, aion opettaa hänelle että itkeminen itse asiassa on miehekäs asia. Miehillä on oikeus näyttää tunteita samoin kun naisella. Jos lapseni tulee olemaan tyttö, aivan varmasti opetan hänelle että myös nainen voi vaihtaa autonrenkaita - kun vaan viitsii opetella asioita. 

Siinä päivänä kun hän tuo kotiin poika-/tyttöystävän, en ala häntä arvostelemaan. Uskon että lapsellani on siihen saakka kehittynyt jonkinlainen itsesuojeluvaisto ja että hän tekee fiksuja valintoja elämässään. Lapseni saa puolestani olla hetero, homo, bi tai jotain neljästä eikä se tule vaikuttamaan minun suhtautumiseen häneen äitinä millään tavalla. Se on aivan ok. 

Olen jo nyt tietoisesti tehnyt sukupuolineutraaleja valintoja, mm. vauvan vaatteissa ja niiden väreissä. Paljon värikästä ja myös ihan luonnonvärejä. En halua että lastani heti ahdistetaan tiettyyn "koloon", vaan että hän saa päättää siitä itse kun sen aika on. En halua opettaa lapselleni että sininen on poikien väri ja vaaleanpunainen on tyttöjen väri. Että nukeilla leikkivät vaan tytöt ja traktoreilla ainoastaan pojat. En ole se ihminen joka sulattaa tämän yhteiskunnan kuvaa siitä mikä on "perinteinen miesmalli" ja "perinteinen naismalli". Että nainen kuuluu keittiöön ja kotiin lasten kanssa, ja mies töihin tienaamaan. Vaikka tämä kuvio nyt pikkuhiljaa onkin laantumassa, elää se vahvana vieläkin nykyajatusten alla. 

Summa summarum - niin kauan kun lapseni tulee olemaan onnellinen, olen minäkin onnellinen. Niin kauan kun valinnat tekevät hänet onnelliseksi, anna kaasua! :-) Onpa hänen unelma-ammattinsa sitten roska-auton kuljettaja tai sydänkirurgi aion tukea häntä täysillä. 

Miten itse ajattelet tästä asiasta?